Helvetinjärven kansallispuisto / Helvetinjärvi National Park
Saavuin Helvetinjärven kansallispuistoon illemmalla käytyäni ensin Seitsemisen kansallispuistossa. Aurinko oli kohta jo laskemassa, joten pieni kiire puski päälle. Onneksi tuota valoa riittää lähes vuorokauden ympäri kesäisin. Halusin nähdä paljon valokuvatun Helvetin Portin, joten jätin auton parkkiin Ruovedelle osoitteeseen Helvetinkoluntie 775. Täältä lähtee myös Helvetinjärven ainut ympyräreitti nimeltä Helvetistä Itään joka on pituudeltaan 4 km.
// I arrived at Helvetinjärvi (eng. Lake Hell, yes, you read that right.) straight from the Seitseminen National Park. The sun was soon about to set, so I had to hurry. Thankfully it's midsummer and there’s light almost 24/7. I wanted to see the much photographed entrance , the Gate to Hell, so I parked my car at Helvetinkoluntie 775, Ruovesi. The only circle trail in Helvetinjärvi, the 4 km long Helvetistä Itään trail (eng. From hell to East, I’m not making these up. I promise!) also start from here.
Ison kartan ja ravintolan vieressä oli monen monta moottoripyörää rivissä. Valokuvasin kartan ennen kuin lähdin kierrokselle ja selkäni takaa kuului “Hei, tuo onkin fiksu idea”. Käännyin ja selkäni takana seisoi vanhempi valkotukkainen ja -partainen mies jolla oli punainen flanellipaita ja nahkaliivi päällään. Sanoin, että olen todennut tämän parhaaksi kun netti ei aina näissä paikoissa oikein toimi. Mies kertoi, että he ovat täällä viettämässä juhannusta moottoripyöräkerhonsa kanssa ja lisäsi, että heitä ei tarvitse pelätä. Hän varoitti, että he saattavat olla kovaäänisiä kun palaan kierrokselta, mutta että he ovat täysin vaarattomia. Naureskelin, sanoin ihailleeni heidän moottoripyöriään, ja toivottelin hänelle oikein hyvää juhannusta. Nauratti kun lähdin kierrokselle, että minulla ei käynyt mielessänikään, että olisi “pitänyt” pelätä, mutta samalla lämmitti niin sydäntä, että tämä vanhempi äärettömän sympaattinen mies näki, että olin yksin ja päätti tulla esittelemään itsensä ja moottoripyöräkerhonsa jotta minulla olisi turvallinen olo. Voi ihanuus!
// There was a line of motorcycles next to the Restaurant and the big map over Helvetinjärvi. I was taking a photo of the map, when a man behind my back said “Hi, that’s a really good idea”. I turned around and there was this older fellow with white long hair and beard in a red flannel shirt and leather west. I told him that I like to do this as there ain’t always internet in the woods. The man then told me that they are here celebrating midsummer with his motorcycle club and added that I don’t have to be afraid of them. He warned me that they might be loud when I get back from the hike, but that they are completely harmless. I laughed, said that I admired their bikes when I walked past them and I wished him a really good Midsummer. I started the hike with a chuckle as I hadn’t even thought about the fact that I “should” have felt nervous because of the bikes. At the same time it warmed my heart, that this old, extremely sweet fellow saw that I was alone and decided to introduce himself and his motorcycle club so that I would feel safe. Oh, what a Sweetie!
Lähdin kiertämään luontopolkua vastapäivään niin kuin luontoon.fi-sivustolla neuvottiin. Reitti alkoi hiekkatietä pitkin, mutta muuttui nopeasti uudeksi hiekkapoluksi jonka reunat olivat mielettömän rumat. Polkua oltiin selvästi tekemässä helppokulkuiseksi, mutta juuri tällä hetkellä sen ympäristö näytti hirveältä muoviputkineen ja kaadettujen puiden yms. takia. Mietinkin tämän lähes 2 km aikana, että miksi minä ylipäätänsä ajoin tänne. Noh, sehän valkeni sitten tuohon heti perään kun saavuin Helvetinkolulle ja edessäni oli uskomattoman upea näkymä Isolle Helvetinjärvelle auringon laskiessa.
// I walked the trail counterclockwise as advised by the page luontoon.fi. The route started with a dirt road that quite quickly turned into a wide dirt trail, which looked horrible. They were obviously turning the trail into an easy one, but there were plastic pipes, fallen trees etc. everywhere along the trail. Did I really drive all the way up here to see this? Then I suddenly, after 2 km, got to see what the hype was all about. I was finally at the Gorge and saw the stunning view over the lake.
Löysin mukavan kallionkielekkeen, istahdin syömään ja nautin näkymästä ja ihanasta ilta auringosta. Jatkoin matkaa hetken istuttuani. Polku takaisin autolle meni upeiden soiden kautta, auringon laskeutuessa hitaasti. En saa puettua sanoiksi kuinka paljon nautin näistä hetkistä, mutta ehkä jonkinlainen fiilis välittyy kuvien avustuksella. Nautin tästä suunnattomasti! Palasin turvallisesti rauhalliselle parkkipaikalle, jossa moottoripyörät olivat edelleen nätissä rivissä ja ajoin hyvillä mielin takaisin kotiin maisemareittiä, eli vähän pienempiä teitä pitkin. Että sellainen juhannus tänä vuonna. Vähän erilainen, mutta ikimuistoinen.
// I found a good spot to eat my lunch and I just enjoyed the views and the warm evening sun. I continued my hike after a while and the trail back to the car took me through a beautiful mire while the sun was setting. I can’t put into words how much I enjoyed this moment, but I hope you get the feeling through these pictures. I was mesmerized! I got back to a quiet parking lot, the motorcycles were still in a perfect line and I drove back home in a really good mood. So that was my Midsummer, a bit different than usual, but one that certainly will remember forever.
