SUP-laudalla Sjundbystä Pikkalanlahteen / SUP boarding from Sjundby to Pikkalanlahti
Viimeisiä lomapäiviä vietiin ja päätimme ystäväni Alexandran kanssa lähteä pienelle retkelle SUP-lautojen kanssa. Alexandra oli löytänyt kyseisen reitin melontareitit.com sivulta, josta kyseinen reitti löytyy nimellä Pikkalanjoki I. SUP-lautailu on minulle vielä aika uusi juttu, mutta kyseistä reittiä kuvailtiin helpoksi, 7 km pitkäksi ja matkan kestoksi oli merkattu 2,5 tuntia.
// My last days of vacation and we decided to go on a little SUP boarding trip with my friend Alexandra. Alexandra had found this route on the website called melontareitit.com and it is called Pikkalanjoki I. I’m quite new to SUP boarding, but this route was described as easy, 7 km long and it would take about 2,5 hours.
Ajoimme ensin peräkanaa Malmsuddeniin ja jätimme Alexandran auton uimarannan parkkikselle. Pakkasimme SUP-laudat minun autooni ja jätimme vaihtovaatteita sekä eväitä Alexandran autoon. Tämän jälkeen ajoimme sitten minun autollani Sjundbyn vanhalle myllylle (Karskogintie 684), jonne jätimme minun autoni parkkiin ja laskimme SUP-laudat laiturilta veteen. Kamera sai kaiken varalta jäädä autoon, jos sitä vaikka vahingossa humpsahtaisi veteen, joten kaikki suppailu-kuvat ovat taattua puhelin laatua.
// We drove after each other to Malmsudden where we left Alexandra’s car in the beach parking lot. We packed my car with our SUP boards and left some clothes and packed lunch in Alexandra’s car. We then drove up to the old mill in Sjundby (Karskogintie 684). We left my car over there, carried our SUP boards to the dock and our journey could begin. I left my camera in the car just to be safe, so all the pictures taken on the river are of pure mobile phone quality.
Reissun teemalauluksi valikoitui heti jo alkumatkasta The Tokensin “The Lion Sleep Tonight” eli “In the jungle, the mighty jungle, The lion sleeps tonight” (kyllä te tiedätte!). Heti alkumatkasta tuntui kuin olisi viidakossa. Kyseessä siis aika halpa ja turvallinen matka Amazonin sademetsään näin pandemian aikana. Puut roikkuivat ihanasti joen yli ja eläimiä, lintuja ja sudenkorentoja kuului tai näkyi vähän väliä.
// We had our theme song for this trip already 5 minutes into our journey. We ended up singing The Tokens “The Lion Sleep Tonight” so “In the jungle, the mighty jungle, The lion sleeps tonight” (you know the song!). We felt like we would be in a jungle with trees hanging over the river and seeing and hearing all the birds, animals and dragonflies on the trip. This was a pretty cheap and safe trip to the Amazonas rainforest during the pandemic.
1,5 km jälkeen saavuimme Vikträskin järvelle. *VOI EI, ei tänään pitänyt tuulla!* olivat Alexandran ensimmäiset sanat kun päästiin Siuntionjoen päätepisteeseen Vikträskiin. Ollaan Alexandra kanssa molemmat itsepäisiä, joten jatkettiin matkaa tiedostaen, että hirveästi ei voi huilata matkalla sillä muuten löydämme itsemme taas samasta alkupisteestä. Vastatuulesta ja aallokosta huolimatta suoritimme tiemme hitaasti mutta varmasti, noin 2,5 km, Vikträskin toiselle laidalle, jossa saimme vihdoin hengähtää hetken. Huh! Koville otti, mutta me tehtiin se!
// We arrived at the Vikträsk lake after 1,5 km. *OH NO, there weren’t supposed to be any wind today was the first thing Alexandra said when we got to the end of Siuntiojoki river. Alexandra and I are both quite stubborn and we decided to continue our trip over the lake even if we knew that we couldn’t rest on the lake or we would find ourself at the same spot again. We made our way, 2,5 km, to the other side of the lake in headwind and swell slowly but steady. Phew! That was intense, but we made it!
Loppumatka Pikkalanjokea pitkin oli ihan mieletön ja yhtä nautintoa. Tällä puolen Vikträskiä oli tosin paljon enemmän liikennettä, oli veneitä, vesiskoottereita ja kajakkeja. Juuri ennen Pikkalanlahtea oli sulkuportti jota jäimme ihmettelemään sillä vedenpinta sulun sisällä ei juurikaan muuttunut. Sulun tarkoitus onkin estää meriveden nousu jokeen, jotta joen vesi pysyy makeana. Sulkuportit toimivat manuaalisesti eli aukeavat ja sulkeutuvat narusta vetämällä.
// The rest of the trip was pure enjoyment, although there was way more traffic (boats, kayaks and jet skis) on this side of the Vikträsk. There is a floodgate just before you get to the sea. We wondered why there was a floodgate, since the water didn’t change in it. The floodgate is there to keep the seawater in the sea so it doesn’t mix with the fresh water in the river. The floodgate worked manually, so they open and close when you pull in a rope.
Sulusta päästyämme meloimme vielä hetken Pikkalanlahtea pitkin jotta pääsimme Störsvikin hiekkarannalle johon oli helppo rantautua. Meidän molempien puhelimet näyttivät matkan pituudeksi 8 km ja aikaa meillä kului 2,5 tuntia. Minä jäin rannalle vahtimaan lautoja kun Alexandra lähti hakemaan autoa lähemmäs (autot saa hetkellisesti tosi lähelle rantaa). Kuivaa vaatetta päälle ja sitten istuttiin hetki rantakivillä, nauttien eväistä ja päivän lenkistä. Rannalla istuessa oli väsynyt, mutta hyvin tyytyväinen olo. Ei muuta kun suunnittelemaan seuraavaa retkeä. Onko teillä jotain hyviä ehdotuksia?
// We had to paddle a bit after the floodgate to the sand beach in Störsvik where we could easily go ashore. Both of our phones showed that we had paddled for 8 km and it took us 2,5 hours. I stayed on the beach with our boards while Alexandra went to get her car closer to the beach (you can park really close temporarily). We changed into dry clothes and sat down on some rocks to enjoy some lunch and our journey of the day. We felt tired, but really pleased. Where should we go next? Do you have any recommendations?
