Kurjenrahkan kansallispuisto / Kurjenrahka National Park
Halusin yhden kansallispuiston lisää pois listaltani ja tällä kertaa päätin reissata Turun läheisyyteen Pöytyälle josta löytyy Kurjenrahkan kansallispuisto. Reitiksi valikoitui 6 km mittainen Savojärven kierros jolle lähdin Kurjenpesän luontotuvalta (Kuhankuonontie 67). Kiersin reitin ohjeistuksen mukaan myötäpäivään. Reitti on hyvin helppokulkuinen ja äärettömän rentouttava. Suon tuoksu on huumaava. Sanoinkin isälleni, että täällä sai samalla kertaa kävellä minun suosikkimaisemissa eli järvi- ja suomaisemassa, vain vuorenhuiput puuttuivat.
// I wanted to check one more National Park off my list and decided to drive to Kurjenrahka National Park in Pöytyä close to Finland's previous capital, Turku. I chose to hike the 6 km long Lake Savojärvi trail that started at the Kurjenpesä Nature Information hut (at Kuhankuonontie 67). I hiked the trail as recommended, clockwise. The trail is easy and extremely relaxing. The smell of the mire is wonderful. I told my dad that I got to walk in my favorite sceneries simultaneously, lake and mire, I was only missing the mountains.
Kurjenrahka on nimensä mukaisesti kurkien kotisuo, mutta minulta jäi valitettavasti kurjet näkemättä (ellei patsasta lasketa mukaan). Reitin varrella on useita levähdyspaikkoja joissa voi nauttia mukana olevista eväistä. Eväiden syönti on minulla aina retken kohokohta ja mikäs täällä syödessä kuunnellen veden liplatusta.
// Kurkenrahka is the home of the stately long-legged cranes that have also given the name to the National Park (Kurki = crane). I sadly didn’t see any (if you don’t count the statue). There are several rest areas along the trail where you can enjoy your snacks. Eating is my favorite part of any hike and doing it here, while listening to the water next to you is perfect.
Hieman jännitystä päivään toi kelien vaihtelu. Suurin osa kierroksesta seuraa järvenrantaa jolloin näkee järven toiselle puolelle. Itse näin kuinka järven toisella puolen satoi ja jännäsinkin, että tuleekohan vesisade tälle puolen järveä. Hieman tihutti yhdessä kohtaa, mutta satuin juuri silloin kävelemään metsäosuutta ja säilyin t-paidassani lähes kuivana. Ollessani järven toisella puolen Kurjenpesän luontotuvalta näin kuinka taivas alkoi muuttua mustaksi edessäni. Tässä kohtaa täytyy sanoa, että alkoi jännittämään sillä matkaa täältä takaisin olisi suunnasta huolimatta noin kolmisen kilometriä. Kesäsade ei nyt niin haittaa, mutta en mielelläni olisi se korkein kohta suolla järvenrannalla ukkosen ilmassa. Minulla kävi kuitenkin tuuri sillä huomasin käveleväni ukkosen perässä. Aurinko paistoi ja taivas näytti tummuudessaan upealta ja toi pientä jännitystä päivään.
// I got a little bit nervous at one point as you could see over the lake to the other side and I saw that it was raining. I only got a few drops on me as I was hiking the forest part when it was drizzling. The sky in front of me started to turn really dark when I had hiked half way, which made me nervous. I don't mind warm summer rain, but I really didn’t like the idea of being the highest being on a mire next to a lake if there is going to be a thunderstorm. I got really lucky as I noticed that I’m walking behind the storm. The sun was shining and I got to admire the beautiful dark sky.
Autolle saavuttuani huomasin, että tällä puolen järveä oli satanut oikein kunnolla sillä kaikkialla oli märkää. Tämä vaellusreissu ei siis olisi voinut mennä paremmin osaltani. Luonto oli kerrankin minun puolellani ja päätti, että saisin nauttia upeassa kelissä viimeisistä lomapäivistäni. Sanoinkin aikaisemmin, että suot rauhoittavat jostain syystä mieltäni. En tiedä johtuuko se suon ominaisesta tuoksusta tai jalkojen alla joustavista pitkospuista vai kenties jostain ihan muusta. Sen kuitenkin tiedän, että Savojärven kierros kuuluu tästä lähtien suosikkeihini ja on ehdottomasti kävelemisen arvoinen. Kiitos Kurjenrahkan kansallispuisto mieltä rentouttavista hetkistä.
// I saw that it had been raining a lot when I got to my car as it was wet everywhere. This hike couldn’t have gone any better in my case. Nature was for once on my side and decided that I deserved to enjoy one of my last vacation days in beautiful weather. I told you before that mires have a way of calming me down. I don’t know if it’s the specific scent of a mire or if it’s the springy duckboards under your feet or something else. What I do know is that the trail around Savojärvi is now one of my favorites and definitely worth a hike. Thank you Kurjenrahka for the relaxing moments.
