Päivä Orimattilassa / A day in Orimattila
Tänä kesänä olemme saaneet nauttia lämpimistä päivistä kuten tästä jolloin päätin lähteä ajelulle pohjoiseen päin puhtaita uimavesiä etsien. Meillä kotosalla oli sinilevää lähes kaikkialla ja missä ei ollut niin oli tunkua. Uimaan olisi mukava päästä. Päätin kotona pienen googlettamisen jälkeen ajaa Kalliojärven uimarannalle Orimattilaan. Uimarannalle ajaessani ajoin Tönnön Myllyn ja Sillan ohi joista olin nähnyt vain kuvia aikaisemmin joten pakkohan sitä oli pysähtyä matkalla ja käydä jaloittelemassa.
// This summer has been really warm and sunny, so I decided to drive a bit up north in search of a place to swim. Almost all of the places close to home have blue-green algae and those who don't are packed with people. After some googling I began to drive to Kalliojärvi beach in Orimattila. I passed the Tönnö Mill and Bridge on the way to the beach. I’ve only seen this place in pictures so I had to take a little stroll there.
Tönnön Mylly ja Silta (Päärniläntie 41) onkin ihan Kalliojärven uimarannan (Uimarannantie 154) lähellä. Uimarannantielle kääntyessä varoitettiin kelirikosta eikä turhaan. Tänne sai ajaa hissuksiin kuoppia varoen. Lopuksi hissuksiin ajelu kuitenkin palkittiin hienolla uimarannalla. Paikan päälle tullessa ymmärtää myös paikan nimen, Kalliojärvi, sillä järvestä nousee upea kallio. Rannalla oli hyvin väkeä, varsinkin lapsiperheitä, mutta tunkua ei ollut. Täältä löytyy pukukopit, wc:t, laituri jossa on hyppytorni, jalkapallokenttä, beach volley-kenttä. Siis ihan mieletön paikka ja mitä parasta, vesi oli puhdasta! Ei muuta kuin uimaan ja rentoutumaan.
// Tönnö Mill and Bridge (Päärniläntie 41) is really close to the Kalliojärvi beach (Uimarannantie 154). There’s a sign warning you about frost heave when you turn to the road that takes you to the beach and they weren’t warning in vain. You have to drive really slowly trying to avoid the holes in the road, but there is a wonderful prize at the end. When you get to the beach, you’ll immediately understand where the name Kalliojärvi (“Rock lake) comes from as there is a huge rock rising straight up from the lake. There were a lot of people, especially families with kids, but it wasn’t packed. There are changing rooms, toilets, a diving platform, a football field and a beach volleyball court. A great place all in all and the best thing was the fact that the water was clean. There was nothing left to do then to swim and to relax on the beach.
Täältä matka jatkui Mäyrämäen rotkolle, joka sijaitsee Orimattilan ja Lapinjärven rajalla osoitteessa Haukkalantie 189. (Kävin tässä ihan lähellä Ruskiakallion rotkolla muutamaa viikkoa aikaisemmin.) Autoille on pieni “parkkipaikka” ja auto mahtuu myös hyvin tien varteen. “Parkkipaikalta” lähtee pieni polku metsään jota seuraamalla pääset rotkolle. Autolta rotkolle on ehkä noin 300 m. Minulla kävi tällä reissulla sekä hyvä, että huono tuuri. Olin onnekas, sillä kun saavuin kallionseinämälle tuli minua vastaan paikkakuntalainen joka neuvoi minua myös jatkamaan kallion vierustaa hieman pidemmälle kunnes vastaan tulee hyvin kapea rako. Tästä raosta kannattaa ujuttautua rotkon sisälle toisesta suunnasta.
// From here I drove to the Mäyrämäki Chasm that is at the border of Orimattila and Lapinjärvi at Haukkalantie 189. (The Ruskiakallio Canyon that I visited a few weeks ago is really close by.) There is a small “parking area” for a car, but you can also park next to the road. There is a path (about 300 m) that takes you from the car to the Chasm. I got really lucky but I also got to experience some misfortune on this trip. Let’s first go to the good thing. There was a local with some of her guests at the Chasm and she told me to also go a bit further along the cliff until I see a small opening in the cliff. She then recommended me to squeeze through to see more of the chasm.
Ajattelin, että “jess, nyt kävi tuuri, sillä muuten olisin nähnyt vain osan rotkosta”. Noh, oli hyvin lähellä, että olisin nähnyt vain hyvin pienen osan rotkosta. Kapusin nimittäin ylös kivenlohkareita ja totesin, että jepp, tästä pääsee sisään. Astuin takaisin alas (hakemaan kameraa) ja *vips* vasen jalka lipesi märältä sammalleen peittämältä kiveltä ja lähdin kaatumaan taaksepäin. Tarrasin käsilläni isoon kivenlohkareeseen kiinni, jotta sain itseni käännettyä ja löin näköjään siinä samalla sääreni lujaa kallioon. Huh, hengissä ollaan, ei muuta kuin ylös. Katsoin naarmuilla olevia sormiani ja käsiäni ja totesin, että eihän tässä käynytkään niin huonosti. Sitten katsoin alas jalkaani ja näin että, sääressäni on syvä reikä joka vuotaa verta. O-ou! Onneksi repussani oli ensiapulaukku joten sain haavan putsattua ja laitettua laastarin päälle. Haava ei kuitenkaan vuotanut paljoa ja jalka kesti kävellä, joten päätin suorittaa reissuni rotkolla valmiiksi. Eihän tänne turhan takia ajeltu.
// I thought about how lucky I was to get this advice as I would have just gone in from one place. Well, as I climbed up on a few rocks to see if I could get in from there, I slipped. I put my foot down on a wet moss covered stone and started to fall backwards. I grabbed the rock in front of me and turned and apparently also hit my leg against the rock. Outch, I stood up and looked at my scratched fingers and hands and thought “Oh, this isn’t that bad”. I then took a look at my leg and saw a really deep cut on it that was bleeding. Crap… Luckily I came prepared and had a first aid kit with me. I cleaned the wound and put a bandaid over it. It didn’t bleed that much and I could walk on it, so I decided to finish my visit to the chasm and see everything about it. I didn’t just drive here to see a glimps.
Mäyrämäen rotko on mykistävä paikkana. Kerrassaan upea! Nähtyäni rotkon eri suunnista päätin kävellä takaisin autolle ja ajaa kotiin mahdollisimman nopeasti apteekin kautta, jotta sain ostettua perhoslaastaria haavaa varten. Automatka meni hyvin, hieman jalkaa pakotti, mutta ei mitenkään pahasti. Kävin suihkussa, huuhtelin haavan hyvin vedellä (farmaseutin ohjeistuksen mukaan) ja vedin haavaa umpeen perhoslaastareilla. Pienen hetken jälkeen alkoi jalkaa särkemään oikein kunnolla. Otin yhden särkylääkkeen ja sain yön nukuttua yhdellä herähdyksellä jolloin jouduin vaihtamaan perhoslaastarit ja laastarin tuoreisiin sillä haava oli vuotanut läpi edellisistä. Seuraavana aamuna (lauantaina) varasin ajan (ainoaan auki olevaan paikkaan eli Kampin Aavaan) hyvin turvonneelle säärelleni. Jalka tarkastettiin, haava putsattiin kunnolla (ei muuten ole mitenkään mukavaa hommaa) ja vedettiin yhteen uusilla perhoslaastareilla. Nyt kun kirjoitan tätä blogia on jalka jo huomattavasti paremmassa kunnossa. Haava on paranemaan päin, turvotus on laskenut huomattavasti ja sinisyys on muuttunut keltaiseksi. Kipu on lähes poissa, onneksi, sillä jalka oli hyvin kipeä muutaman päivän ajan mikä hiukan pelotti itseäni. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Mäyrämäelle kuitenkin haaverista huolimatta iso peukutus, sillä paikka on kuin suoraan jostain sadusta. Mykistävä!
// The Mäyrämäki Chasm is really breathtaking. Magnificent! I got back to the car after I saw the chasm from both ends and hurried back home via a pharmacy to get some Butterfly-stitches and Steri-strips. The drive back went well. The leg was feeling a bit sore, but nothing bad. I took a shower and cleaned the wound well as the pharmacist instructed me to do and closed the wound with the strips. It didn’t take long after that when the pain started to hit me. I took a painkiller and slept pretty well. I woke up once and had to put new Steri-strips and a bandaid on the wound as it was bleeding through the previous one. I went to see a doctor the next day. She looked at my leg, I got the wound properly cleaned (not the best feeling by the way) and closed with new Steri-strips. My leg is feeling much better now when I’m writing this a week later, but it was really swollen and hurting for a few days. All is well in the end. The walk to the Mäyrämäki Chasm was an amazing experience that I enjoyed immensely. It’s breathtaking!
